otsikko

Etusivu

Ohjelma

Posterit

Työpajat

Edelliset seminaarit

Maatalouden ravinnekuormitus Suomen valuma-alueilta Itämereen
Katri Rankinen, Petri Ekholm, Heidi Sjöblom, Hannu Rita ja Ljudmila Vesikko

Jo vuonna 1984 maatalouden arvioitiin olevan suurin yksittäinen ravinnekuormittajamme [1]. Valtioneuvoston vuonna 2006 tekemässä periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 todetaan fosfori- ja typpikuormituksen vähentämisen olevan edelleen vesiensuojelun keskeisin tavoite [2]. Koko Suomen kuormitusta voi arvioida vain jokivesiseurantojen perusteella. Koska Suomessa jokien vuosivirtaamat vaihtelevat suuresti, täytyy virtaaman vaikutus suodattaa pois, jotta nähdään muiden tekijöiden vaikutukset kuormitukseen. Lisäksi ilman lämpötila on noussut jo 1970-luvulta alkaen erityisesti talvisin [3]. Tässä työssä tutkimme, muuttuivatko valuma-alueilta Itämereen kulkeutuneet maatalouden fosfori- ja typpikuormat vuosina 1985–2006 22:ssa Itämereen laskevassa joessa.

Ravinnekuormituksen muutoksia verrattiin valuma-alueilla tapahtuneisiin maatalouden muutoksiin. Jokien ravinnekuormien laskennassa käytettiin empiiristä regressiomallia, jolla mallinnettiin veden ravinnepitoisuuden ja virtaaman välistä yhteyttä [4, 5]. Fosforin ja typen kausittaiset kokonaiskuormat laskettiin mallinnetuista päivittäisistä pitoisuusarvoista ja mitatuista virtaamista. Virtaaman vaikutus suodatettiin pois laskemalla ravinnekuormituksen pitkän ajan (22 vuotta) keskiarvo. Mallinnetuista kokonaiskuormista vähennettiin tilastoidut yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormat sekä arvioidut haja-asutuksen jätevesien ja metsätalouden ravinnekuormat. Jäljelle jäävä kuormitus oli suurimmalta osaltaan peräisin maatalousalueilta, mutta mukana oli myös luonnonhuuhtouma. Valuma-alueen maankäytön ja viljelytoimenpiteiden vaikutusta jokien ravinnekuormiin tutkittiin lineaarisiin regressiomalleihin perustuvilla analyyseillä.

Jokien Itämereen kuljettaman fosforin määrä laski Saaristomeren valuma-aluetta lukuun ottamatta. Lasku oli suurin Pohjanmaalla. Peltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuuden lasku voi myös osaltaan selittää fosforikuorman alenemista. Typpikuormitus Itämereen sen sijaan kasvoi erityisesti Pohjanmaalla. Typpikuormituksen nousu näytti johtuvan lähinnä peltoalan kasvusta ja karjatalouden keskittymisestä. Lisäksi typpikuormituksen kasvua voi selittää ilmastonmuutos, jos kohonnut maan lämpötila lisää orgaanisen aineksen hajoamista ja typen vapautumista. Pohjanmaalla nurmiviljely näytti lisäävän sekä fosfori- että typpikuormitusta. Näillä alueilla nurmiviljelystä saatava hyöty eroosiontorjunnassa lienee vähäinen sillä pellot ovat tasaisia ja maalajit eivät ole eroosioherkkiä, joten nurmiviljelyn haitat korostuvat, mm. nurmien uudistaminen voi aiheuttaa riskin kohonneesta eroosiosta ja ravinnekuormituksesta. Aineistomme perusteella näyttää kuitenkin siltä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi esitetty ravinnekuormituksen kasvu ei johdu valunnan kasvusta, sillä keskimääräinen vuosivalunta laski tutkimusjaksolla. Talvivalunnatkaan eivät kasvaneet.

takaisin