Luonnonhuuhtouman arviointi Etelä-Suomen savikkoalueilla

Mäkinen Jari(1), Tammelin Mira(2), Kauppila Tommi(1)
1) Geologian tutkimuskeskus, Kuopio
2) Turun yliopisto

Savikkoalueilta arvioitavan luonnonhuuhtouman arvioiminen edellyttää työskentelyä luonnontilaisella valumaalueella. Nykyhetkellä tämä on kuitenkin haasteellista, koska suuri osa Suomen savikkoalueista on viljely- tai muussa hyötykäytössä. Siksi tässä tutkimuksessa pyrittiin mallintamaan savikkoalueiden luontaista kiintoainesja P-kuormitusta järvisedimenteistä, jotka ovat kerrostuneet ennen ihmistoimintaa olevana ajanjaksona. Järvien valinnassa oli kolme pääkriteeriä: 1) Järvien koko suhteessa valuma-alueeseen pyrittiin vakioimaan n. suhteeseen 1/10; 2) altaiden morfologian tuli olla mahdollisimman yksinkertainen – eli pyöreämuotoinen ja melko tasapohjainen; 3) savikoiden osuus valuma-alueesta vaihteli mahdollisimman paljon, jotta malliin tarvittava koostumusgradientti olisi riittävä. Siten valittiin 22 Etelä-Suomessa sijaitsevaa järveä (15 – 1242 ha). Ennen ihmistoimintaa kerrostuneesta sedimentistä arvioitiin piilevämallinnuksen avulla veden luontainen Ppitoisuus, joka vaihteli välillä 12 – 79 μg/l. Tulosten mukaan veden luontainen P-pitoisuus kasvoi sedimentin raekoon pienetessä. Vastaavasti kuitenkin sedimentin P-pitoisuus pieneni. Kiintoaineksen luontaista ja resenttiä (1986 – 2011) akkumulaatiota verrattiin ajoittamalla näytteet 14C ja 137Cs-menetelmillä. Luontainen kiintoaineksen kertymä oli 16 – 217 g/m2/a ja resentti kertymä 346 – 2626
g/m2/a. Kiintoaineksen kertymä lisääntyi sedimentin raekoon pienetessä.

Makinen_Mallinnusseminaari_2012.pdf