Iisalmen alueen luontaisen rehevyyden mallintaminen kohdennetulla piileväsiirtofunktiolla

 

Mira Tammelin

Turun yliopisto

 

Paleoekologisen mallinnuksen eli siirtofunktioiden avulla järville voidaan määrittää ravinteiden taustapitoisuudet ennen intensiivistä ihmistoimintaa valuma-alueella. Taustaolosuhteiden tunteminen helpottaa järvikunnostuskohteiden valintaa sekä investointien kohdentamista. Aiemmin julkaistut suomalaiset piilevä-kokonaisfosforisiirtofunktiot on koottu maantieteellisesti laajahkoilta alueilta, ja ne kattavat useita järvityyppejä. Näiden yleisten mallien toimivuus saattaa kuitenkin olla heikko ympäristöolosuhteiltaan epätyypillisillä alueilla, kuten Iisalmen ympäristössä, jossa järvet ovat poikkeuksellisen reheviä sekä lisäksi matalia ja humusrikkaita. Tällaisessa tilanteessa paikallisesti kohdennettu siirtofunktio voi toimia yleistä mallia paremmin järvien menneiden olosuhteiden mallinnuksessa.

 

Iisalmen alueelle tyypillisten järvien luontaisen rehevyyden tutkimiseksi kehitimme paikallisen piilevä-kokonaisfosforisiirtofunktion keräämällä 48 järvestä (51 näytepisteestä) niiden nykytilaa vastaavan kalibrointidatan, joka kattaa sedimenttinäytteistä tutkitut piilevien lajistokoostumukset sekä vedenlaatuaineiston. Fossiilisten sedimenttinäytteiden piilevälajistokoostumuksiin perustuen mallijärville rekonstruoitiin kehitetyn siirtofunktion avulla kokonaisfosforipitoisuudet, jotka edustavat aikaa ennen nykyaikaisen maatalouden alkamista alueella. Fossiilisten näytteiden valinnassa käytettiin avuksi sedimenttinäytteiden magneettista suskeptibiliteettia.

 

Mallinnuksen perusteella monet Iisalmen alueen järvistä ovat luontaisesti huomattavasti rehevämpiä kuin aiemmin kirjallisuudessa esitetyt arviot kokonaisfosforin taustapitoisuudelle Suomen luontaisesti rehevissä järvissä. Osassa järvistä on nähtävissä myös selkeä ihmistoiminnan aiheuttama lisärehevöityminen. Usean järven kohdalla ihmistoiminnan vaikutus kokonaisfosforipitoisuuteen näyttää kuitenkin pysyneen melko vähäisenä.

 

Tammelin.pdf